Syksyn sävel on ollut mollivoittoinen. Talouden epävarmuuden pitkittyessä ja tulevaisuuden näkymien säilyessä sumuisina ovat ilmoitukset yt-neuvottelujen aloittamisesta lisääntyneet.
Oman ilmoituksena ovat jo tehneet Kesko, TS-Yhtymä, Uponor, Fennia, Rautaruukki, Isku, Metso, OP-Pohjola, Logica, Componenta, Kemira, Wärtsilä, Teleste, Skanska, Atria, Delta, MTV, Nordic Aluminium, Sanoma, Cargotec, Metsä Tissue, Tulikivi, Ponsse, Stora Enso, Finpro ja Arctia. Lista on hengästyttävä ja yt-neuvottelujen piirissä on tällä hetkellä jo yli 80.000 työntekijää.
Kysynnän epävarmuus näkyy nyt siinä, että kun edellisen taantuman aikaan ainakin teollisuudessa turvauduttiin aluksi lomautuksiin, niin nyt monessa yrityksessä edetään suoraan irtisanomisiin. Näin siitäkin huolimatta, että malttia ja reilua peliä on peräänkuulutettu valtion ylintä johtoa myöten.
Yt-neuvottelujen aloittamisen tavanomainen peruste on taloudellinen tai tuotannollinen syy. Nämä perusteet on aiemmin totuttu liittämään tilanteisiin, joissa yrityksellä menee huonosti, ja pitkittyvien tappioiden välttämiseksi on karsittava toimintaa. Karsiminen voi lyhyellä aikavälillä olla tapa pysyä hengissä, mutta se ei ole tapa luoda uutta kasvua ja hyvinvointia.
Hurjin esimerkki pakon edessä tehdystä toiminnan rankasta karsimisesta ja laajoista irtisanomisista on aiemmin koko kansakunnan itsetunnon kohottajana toiminut Nokia. Sen yt-neuvottelujen jäljiltä Suomessa on runsaasti hyvin koulutettua työvoimaa. Tämä on valtava kansallinen voimavara, jonka suuntaamiseksi uuden kilpailukyvyn luomisen tehdään monella rintamalla paljon töitä. Erityisesti suomalaisen insinöörin työllistymisestä on kannettu huolta.
Insinöörien etuja valvova Uusi Insinööriliitto on teettänyt yt-neuvottelut käynnistäneistä suomalaisista suuryrityksistä kattavan talousanalyysin. Tutkimus osoitti, että lähes kaikkien yritysten liikevaihdot olivat kasvaneet, ja paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tekivät voittoa. Johtopäätös oli, että yritykset ovat siirtyneet proaktiiviseen moodiin ja käynnistäneet yt-neuvotteluja ikään kuin varmuuden vuoksi.
Analyysin innoittamana Uuden Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari totesi lokakuun alussa: “Useissa tapauksissa yt-neuvotteluiden ja irtisanomisten syy on jokin muu kuin taloudellinen. Irtisanominen Suomessa on helppoa ja halpaa”.
Halpaa. Kun muut tekijät ovat pysyvät samalla tasolla, globaaleilla markkinoilla toimivalle yritykselle tuotantopaikkojen valinnan kannalta merkitsevintä on tuottamisen hinta, mutta mahdollisuudet toiminnan laajuuden muutoksiin painavat vaakakupissa entistä enemmän. Kun sopeutustarvetta puntaroidaan jo olemassa olevan, maantieteellisesti hajaantuneen, mutta muutoin samanlaisten yksiköiden kapasiteetin välillä, irtisanomisten hinta on varmasti merkitsevä tekijä.
Irtisanomisen hinta Suomessa on merkittävästi eri tasolla suhteessa irtisanomisen hintaan vaikkapa Saksassa. Suomalaisia tai saksalaisia työntekijöitä ei kuitenkaan auta mikään irtisanomisturva, jos me emme pysty pitämään tuottavuutta riittävällä tasolla. Työn tekijöistä on tullut aidosti tuotannontekijöitä, joiden määrää on oltava mahdollista muuttaa nopeasti.
Helppoa. Up in the air -elokuvassa George Clooney esittää Ryan Binghamia, ympäri Yhdysvaltoja matkustavaa, mihinkään sitoutumatonta irtisanomiskonsulttia, jonka elämän ainoana päämääränä tuntuu olevan kymmenen miljoonan lentomailin kartuttaminen. Elokuvassa yritykset ovat ulkoistaneet hankalat irtisanomiskeskustelut Binghamin työnantajalle Career Transitions Corporationille.
Downsizing hoituu kliinisesti. Äärirajalla käytiin, kun potkujen antamisen tuottavuutta pyrittiin parantamaan videoneuvottelun välityksellä hoidettavilla lähtökeskusteluilla.Huonojen kokemuksen myötä inhimillinen ote kuitenkin palautettiin irtisanomisbisnekseen. Ja Ryankin saavutti vihdoin päämääränsä.
Suomessa keskustelut käydään edelleen pääosin samojen esimiesten kanssa, jotka ovat tehneet vuosia töitä irtisanotuiksi joutuvien kanssa. En usko, että nämä keskustelut ovat kenellekään helppoja.
Taloudellisen ja tuotannollisen syyn lisäksi viimeaikaisten yt-neuvottelujen taustalla voi olla yritysten tarve järjestellä toimintaansa uudella tavalla. Toiminnan järjesteleminen ja kilpailukyvyn ennakoiva varmistaminen on hyvää johtamista.
Tieto on saanut viime vuosina negatiivista julkisuutta useiden peräkkäisten pienten yt-neuvottelujen vuoksi. Vaikka sen mallia on parjattu, tuntuu jotenkin siltä, että sopeuttamistarpeen ja –toimenpiteiden yhteinen läpikäynti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on vastuullista johtamista. Isossa yrityksessä on tyypillisesti hyvät sisäiset työmarkkinat, ja uusien työtehtävien löytäminen on senkin vuoksi helpompaa.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Siinä missä suuremmat it-alan yritykset ovat ilmoittaneet supistuksista, on osa alan pienemmistä toimijoista vahvassa kasvussa, ja tämä kasvu vaatii tekijöitä. Positiivisten yllättäjien joukkoon kuuluvat esimerkiksi it-palveluyhtiö Appelsiini ja ict-konsultointiyhtiö HiQ.
On selvää, että sopeuttamispäätökset tehdään jatkossakin pääosin liiketaloudellisin perustein. Ja vaikka suunnitelmista neuvotellaan, on osapuolten kesken kuitenkin koko ajan selvää, kuka päättää, miten lopulta edetään. Työnantaja.
Nyt tehostamistoimet etenevät korporaatioiden maailmassa sellaista vauhtia, että tilanne on alkaa olla kansallisesti huolestuttava.Huoltosuhde ja työllisten määrän kehitys puhuvat sen puolesta, että toimia suomalaisen työn pelastamiseksi kaivataan laajalla rintamalla. Vaikka nyt ei ihan sodassa ollakaan niin ylipäällikön vuoden 1944 velvoittavat sanat tuntuvat sopivan tähänkin hetkeen “Sillä kansalla, joka ei auta itseään, ei myöskään ole oikeutta odottaa apua toisilta.”
Meillä suomalaisilla on vain yksi Suomi. Pidetään siitä yhdessä hyvää huolta.
Kirjoitus on julkaistu osana Tietoviikon CIO100 -blogien sarjaa vuonna 2012.